Kirjastosta lainattava testisalkku kertoo taloyhtiön energiankulutuksen avainluvut
Laajasalolaisen taloyhtiön mittauksissa nousi esiin kaksi helposti korjattavaa asiaa.
Pakkanen paukkuu 11 asteessa, ja iltapäivän aurinko on piilossa pilvimaton takana. 1970-luvulla rakennetun laajasalolaisen taloyhtiön pihalle on joku ehtinyt rakentaa lumiukon ennen pakkasia, mutta nyt ukko on jäätynyt pystyyn.
Helsingin kaupungin energia-asiantuntijana taloyhtiöiden energianeuvonnassa työskentelevä Matti Kiesilä lampsii taloyhtiön pihalla ja iloitsee: sää on täydellinen! Kiesilä on tullut mittaamaan yhden asunnon energiankulutusta.
”Pilvinen sää on paras mittauksia ajatellen. Liian aurinkoisessa tulokset eivät ole samalla tavalla luotettavia”, Kiesilä sanoo.
Mittaukset suoritetaan kolmannen eli ylimmän kerroksen asunnossa. Oven avaa kotona työskentelevä ohjelmistoasiantuntija Uğur Dumantepe. Dumantepe on muuttanut 60-neliöiseen asuntoon puolisonsa kanssa lokakuussa ja kiinnostunut tietämään, miten energiatehokas uusi koti on.
”Haluan selvittää sekä taloudellisista että ympäristöllisistä syistä, voisinko tehdä joitain parannuksia.”
Matti Kiesilä laittaa takkinsa naulaan ja levittää keittiönpöydälle energiaeksperttisalkun sisällön: lämpömittarin, infrapunalämpömittarin, vesivirtaamakupin, olosuhdemittarin sekä sähkön kulutusmittarin.
”Minkä mittaamisesta haluat aloittaa?” Kiesilä kysyy Dumantepelta.
Pilvinen sää on paras mittauksia ajatellen. Liian aurinkoisessa tulokset eivät ole samalla tavalla luotettavia.
Helsingin seudun ympäristöpalvelu HSY:n energiaeksperttisalkun voi lainata kuka tahansa pääkaupunkiseudun asukas ilmaiseksi kirjastokortilla. Salkun avulla HSY haluaa kannustaa asukkaita tietoisuuteen energiankulutuksestaan. Mukana ei tule asiantuntijaa, mutta nyt Kiesilä on mukana jutuntekoa varten.
Uğur Dumantepe tarttuu punaiseen vesivirtaamakuppiin ja ehdottaa, että ensiksi mitattaisiin vedenpaine. Kiesilä asettaa punaisen vesivirtaamakupin keittiön hanan alle ja alkaa valuttaa vettä.
”Vedenpaine kiinnostaa asukkaita etenkin silloin, kun maksu on kulutusperusteinen”, Kiesilä sanoo.
Keittiön hanan virtaamaksi paljastuu 16 l/min. Normaali arvo on 10–12 välillä. Kylpyhuoneessa suihkun virtaama on 20 l/min, kun normaali on 12.
”Mitä luvut tarkoittavat?” Dumantepe kysyy.
Kiesilä selittää, että yli suositusten menevä virtaama ja korkea vedenpaine ei suoraan kerro veden käytöstä, mutta kovalla paineella tuleva suihku voi lisätä vedenkulutusta. Suihku on ehdottomasti vedenkulutuksen suurin syöppö. Kaikesta vedenkulutuksesta suihkuttelu vie kolmanneksen, ja lämpimän veden kulutuksesta yli puolet.
”Siksi vakiopaineventtiili voisi olla hyvä ratkaisu. Se tulee taloyhtiön pääsulun yhteyteen, ja vaikuttaa kaikkien asuntojen vedenpaineeseen ja säästää putkia liian kovalta paineelta. Jos kaikkien asuntojen vedenpaineeseen ei haluta puuttua, asunnon vesipisteisiin voidaan asentaa suuttimet.”
Seuraavaksi Kiesilä tarttuu vihreään infrapunamittariin. Sen avulla voi paikantaa rakenteiden lämpövuotoja.
Kiesilä osoittelee keittiön, olohuoneen ja makuuhuoneen ikkunoita ja sen jälkeen niiden tiivisteitä. Tulos: ikkunan ja tiivisteen välinen lämpötilaero on muutamia celsiusasteita, mikä kertoo siitä, että tilanne on hyvä. Dumantepe tietää, että ikkunat on uusittu muutama vuosi sitten, joten ne eivät vuoda.
”Vuotavat tiivisteet aiheuttavat lämpöhukkaa, ja siksi ne kannattaa vaihtaa 5–10 vuoden välein”, Kiesilä sanoo.
Entäs sitten Dumentepen kodin lämpötila? Liian lämmin sisäilma on helppo havaita, ja kotona työskentelevällä Dumantepella rajana on se, että jos talvipakkasilla voi hengata t-paidassa, sisällä on liian kuuma.
Olohuoneen kasvipöydälle asetettu lämpömittari näyttää 23,1 celsiusta, makuuhuoneessa mittari asettuu 21,1 asteeseen.
”Kyllä tässä on pari astetta varaa pudottaa”, Kiesilä sanoo.
Lämpömittaria testataan myös rapussa. Ylimmässä kerroksessa rapun lämpötila on 21 celsiusta, kun rapukäytävän suosituslämpötila on 15–18. Sen sijaan alimmassa kerroksessa mittari näyttää 10,3 celsiusta.
Miehet hytisevät alakerrassa, ja Kiesilä huomaa ulko-oven päällä olevan suoran läpivedon.
”Tuollaista en olekaan ennen nähnyt. Rapussa on iso lämpöhukka, ja se vaikuttaa aivan varmasti myös alimpien kerrosten asuntojen lämpötiloihin.”
Suihku on ehdottomasti vedenkulutuksen suurin syöppö.
Dumantepen ja tämän puolison avaran ja valoisan olohuoneen seinustalla on monelle tuttu kotialttari eli suurikokoinen televisio. Monissa kotitalouksissa se on päällä päivittäin ja pitkiä aikoja. Dumantepea kiinnostaa sen sähkönkulutus, sillä televisiota käytetään sarjojen katsomisen lisäksi pelaamiseen.
”Viime aikoina televisio on ollut enimmäkseen pelikäytössä, mutta sunnuntaisin katsomme aamupalalla aina yhden jakson jotakin sarjaa. Viimeksi aloitimme scifi-sarjan For All Mankind.”
Kiesilä runttaa sähkön kulutusmittarin samaan jatkojohtopistorasiaan television kanssa ja huomaa, että tämän television kulutus, 0,06 kWh, on keskimääräistä alhaisempi. Eniten sähköä kuluttavat yleensä vanhat laitteet, kuten jääkaappi ja pakastin. Myös vanha televisio voi olla sähkösyöppö.
Jäljellä on enää olosuhdemittaus, joka kertoo asunnon ilmanvaihdosta. Mittaustulos keittiössä on yli tuhat ppm. Luku ilmaisee, kuinka monta hiilidioksidimolekyyliä ilmassa on miljoonaa ilmamolekyyliä kohden.
”Sen pitäisi olla sisätiloissa alle 800 ppm”, Kiesilä sanoo.
Hän epäilee korkean hiilidioksidiarvon syyksi sitä, että asunnossa on mittaushetkellä tavallista useampi ihminen.
”Jos ilmanlaatu on oikeasti huono, yleensä pää tulee aika nopeasti kipeäksi.”
Kun kaikki mittaukset asunnossa on tehty, Kiesilä antaa arvionsa asunnon energiatehokkuudesta.
”Suosittelisin taloyhtiötä nipistämään lämmityksestä pari astetta ja mahdollisesti huomioimaan vedenpaineen, joka on nyt keskimääräistä kovempi. Nämä asiat eivät vaadi investointeja, ja ne on helppo toteuttaa.”
Dumantepe arvioi, että suoriutuisi mittauksista myös omin päin – kunhan vain salkusta löytyvät laitteiden käyttöohjeet ja raja-arvot ovat myös englanniksi.
”Mittaaminen oli yllättävän hauskaa.”
Nämä asiat eivät vaadi investointeja, ja ne on helppo toteuttaa.
Lämmittäminen on ollut tänä talvena poikkeuksellisen kallista, sillä kylmä sää on jatkunut niin pitkään. Jos helsinkiläinen innostuu lainaamaan kirjastosta energiaeksperttisalkun eivätkä mittaustulokset osu viitearvoihin, Kiesilä kannustaa olemaan yhteydessä taloyhtiön hallitukseen ja isännöitsijään.
”Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että yhden asteen nousu sisälämpötilassa nostaa kustannuksia viisi prosenttia. Asukkaan omilla säädöillä on kuitenkin yllättävän vähän merkitystä, ja siksi pitää tarkastella koko talon energiankulutusta.”
Helsingin kaupungin tavoitteena on, että taloyhtiöt alkaisivat hyödyntää erilaisia energiajoustoja, joiden avulla voidaan välttää energiankulutuksen piikkejä. Näin sekä taloyhtiöt että kaupunki säästävät päästöissä ja kuluissa.
Matti Kiesilän mukaan energiajousto perustuu siihen, että energiaa on saatavilla eri aikoina eri hintaan.
”Kulutuksen jousto syntyy esimerkiksi niin, että kun sähkö on halpaa, taloyhtiötä voidaan lämmittää varalle. Tämä onnistuu asentamalla eräänlainen älykäs lämmityksensäätäjä lämminvesivaraajaan ja käyttövesivaraajaan, ja sen jälkeen erillinen ohjausyksikkö pitää lämpötilan tasaisena.”
Kulutuksen väheneminen vaikuttaa myös päästöihin. Mitä vähemmän kulutusta, sitä vähemmän pitää hyödyntää muun muassa metsäteollisuuden sivuvirtoja, kuten haketta ja kantojen polttoa, joista syntyy hiilidioksidipäästöjä.
Suurimmat energiajouston hyödyt liittyvät lämmitykseen, joka on taloyhtiön vastuulla ja jota ohjataan lämmönjakohuoneesta.
”Lämmitys on yksi rakennuksen isoimmista kulueristä ja vaikuttaa suoraan vastikkeisiin. Osa kiinteistösähköstä on pörssisähköä, joten siitäkin syystä kokonaisenergian kulutusta olisi hyvä saada alemmas ja ohjata.”
Jos mittaustulokset eivät osu viitearvoihin, Kiesiläinen kannustaa olemaan yhteydessä taloyhtiön hallitukseen ja isännöitsijään.
Näin käytät HSY:n energiaeksperttisalkkua
Energiaeksperttisalkussa on viisi laitetta, joilla voi mitata oman asuntonsa energiankulutusta.
Lämpömittari
Lämpömittari kertoo asunnon ja yleisten tilojen lämpötilan. Mittaus kannattaa suorittaa lämmityskaudella, jolloin mittari asetetaan noin metrin korkeuteen ja vähintään metrin päähän ulkoseinästä. Suositeltava lämpötila on 20–22 celsiusta, makuuhuoneessa pari astetta vähemmän.
Infrapunalämpömittari
Infrapunalämpömittari paljastaa rakenteiden ilmavuotoja. Mittaukset kannattaa tehdä lämmityskaudella. Laitteella voi mitata lämpötilaeroja ainakin asunnon ikkunoiden ja ovien tiivisteistä sekä testata kylpyhuoneen lattialämmityksen termostaatin toimivuuden.
Vesivirtaamakuppi
Liian korkea vedenpaine saattaa vaikuttaa vedenkulutukseen, kun vesi tulee kraanasta tai suihkusta liian kovalla paineella. Kova vedenpaine saattaa myös lyhentää putkiston käyttöikää. Kiinteistön vedenpaine selviää avaamalla hana täysille ja valuttamalla vettä kuppiin. Kupin mitta-asteikko paljastaa virtaaman tason.
Olosuhdemittari
Asunnon ilmanvaihto selviää olosuhdemittarilla. Jos suuntaa antavan mittarin hiilidioksiditaso on alle 800 ppm, ilma vaihtuu riittävästi. Yli 1200 ppm:n taso kertoo heikohkosta ilmanlaadusta. Jos luku on korkea, asukas voi olla yhteydessä taloyhtiön hallitukseen tai isännöitsijään, jolloin ammattilainen voi tarvittaessa tulla mittaamaan ilmanlaadun tarkemmilla mittareilla.
Sähkön kulutusmittari
Erityisesti vanhojen kodinkoneiden sähkönkulutus kannattaa mitata, sillä luvut saattavat yllättää. Eniten sähköä kuluttavat vanhat pakastimet, jääkaapit ja televisiot. Kulutusmittari laitetaan kiinni samaan virtalähteeseen mitattavan laitteen kanssa.
Lähde: HSY
Teksti: Laura Koljonen / Kuvat: Nina Karlsson
Artikkelin alkuperäinen julkaisu: Hs.fi 2.3. ja Helsingin sanomien painettu lehti 4.3.2026.
